Omaan tekemiseen ja taitoon on luotettava

Krista Mänttäri teki pitkän ja näyttävän uran Helsingin huippuravintoloissa, rakastui, muutti sen johdosta takaisin kotikaupunkiinsa Forssaan ja ryhtyi yrittäjäksi. Yrittäjyyttä on kestänyt nyt 13 vuotta, mutta yrittämisen olemus on vaihdellut sinä aikana monta kertaa.

Kun muut juhlivat, Krista Mänttäri on yleensä töissä. Näin on ollut niin kauan kuin hän on ollut työelämässä.

Nyt kun hän on puoliksi keramiikkataitelija ja puoliksi viinibaarin pitäjä, hän huomaa, että töitä saa tehdä niin paljon kuin vain jaksaa. Koko ajan.

– Keramiikkapajaan unohtuu helposti koko päiväksi ja illaksi. Tekemisen imusta kärsii lähinnä sosiaalinen elämä, Krista hymyilee.

Työn tekoa Krista ei ole koskaan pelännyt. Siinä malli on tullut kotoa, yrittäjäperheestä.

– Tein töitä muillekin samalla mentaliteetilla kuin itselleni, eli annoin kaikkeni, enkä laskenut tunteja. En tiedä toista tapaa tehdä töitä, kuin täysi omistautuminen.

– Silti en koskaan aktiivisesti miettinyt yrittäjäksi ryhtymistä. Se oli loppujen lopulta sattumien ja tilaisuuksien summa.

Yrittämisen evoluutiota

Kun Krista muutti 2010 takaisin Forssaan, hän bongasi pian vanhan kellariravintolatilan Keskuskadulta tulleen vuokralle. Siitä sai alkunsa Ravintola Köökki, joka toi Forssan ravintolatarjontaan tuulahduksen ravintolamaailman uusimmista trendeistä.

– Muistan, että Köökin alkuaikoina monet olivat pettyneitä, kun listaltamme ei löytynytkään Vorsmannista tuttuja annoksia. Se osoittaa, kuinka vaikeaa on lanseerata jotain uutta.

– Ravintolaa on kaiken kaikkiaan vaikea saada menestymään. Sen näkee hyvin Helsingissä, jossa ravintoloita syntyy ja kuolee valtavia määriä joka vuosi.

Köökin elinkaari oli viisi vuotta. Siinä vastaan tulivat pienet tilat ja yrittäjän jaksaminen. Jotta toiminta oli kannattavaa, yrittäjän piti olla aina töissä.

– Sitten syntyi idea Vispilästä. Siihen sain mukaan yrittäjäkollegoja ja meillä olikin visio, että Vispilästä tehdään ketju. Laajeneminen osoittautui kuitenkin haasteellisemmaksi, mitä ajattelimme. Sopivia tiloja hyviltä paikoilta ei löytynyt.

Viinibaari Forssassa, todellako?

Nyt Krista on pyörittänyt reilun vuoden ajan Viinibaari- ja keramiikkakauppa Poretta. Kommentteja uudestakin konseptista tuli paljon. Monet epäilivät viinibaarin kantokykyä Forssan kokoisessa kaupungissa.

– Tällä yhdistelmällä kantaa ihan hyvin. Viinibaari on auki loppuviikosta ja muuna aikana teen keramiikkaa. Nämä kaksi erillistä juttua myös ruokkivat toisiaan hyvin. Viinibaarin asiakkaat tekevät keramiikkaostoksia ja toisin päin.

Pore on mainittu valtakunnan medioissa useita kertoja. Erityisesti sen viinivalikoimaa ja hintatasoa on ihmetelty. Myös keramiikan ja viinin kombinaatiota on pidetty mullistavana.

– Olen taas tässä ihan uuden edessä. Reilun vuoden olen harjoitellut uutta ja nyt on aika lähteä viilaamaan. Keramiikkaa pitää saada isommille markkinoille ja viinibaarin repertuaari voisi laajentua herkkukaupaksi.

– Jos viinin ulosmyynti laajenee yli 8 % viineihin, niin siinä näen kyllä tilaisuuden laajentaa toimintaa.

Yrittäjyyttään Krista ajattelee matkana, jonka varrella on erilaisia etappeja, pysähdyksiä ja kiihdytyksiä.

– En ole koskaan miettinyt, että jokin asia olisi pitänyt tehdä toisin. Mieluummin katson aina eteenpäin kuin taaksepäin.