TARINA: VIKSBERGINMÄKI OLI KYLÄYHTEISÖ

Forssa 100 -tarinassa muistellaan 1950-luvun eloa Viksberginmäellä.

Viksberginmäki oli kyläyhteisö. Siellä asui monilapsisia perheitä pienissä taloissa useita. Talossa, jossa itse asuin, oli neljä perhettä. Vesi haettiin kaivosta ja vietiin ämpärillä ulos. Yhteinen vessa oli liiterirakennuksessa ja mäessä oli yksi sauna ja pesutupa. Saunan lämmitti jokainen perhe vuorollaan lauantaisin. Taloilla oli hauskoja nimiä. Kurala, Tyttötalo, Kanslia, Vanhaintalo, Pakari, Senaatti.  Siellä asukkailla oli voimakas yhteishenki. Pienituloisista tehtaalaisista, työttömistä, vanhuksista ja meistä iloisista lapsista kun asutus muodostui. Muistan hyvin, kun kuljin Vanhaintalon ohi, jonka edessä vanhukset penkillä istuivat ja huutelivat kanssaan istumaan, niin heille vastasin, etten kehtoo, kun ei o ehtoo. Toinen hauska muisto tuli, kun kuuntelin isien puhetta. Yksi heistä oli päässyt tilapäiseen työhön sirkukseen ja kehui nauraen olevansa elefantinpaskankesyttäjä.

Meillä oli tapana aina kouluvuoden lopputtua järjestää kesäjuhlat. Äidit leipoivat munkkeja ja tekivät simaa. Menimme mäkeen lähelle nykyistä Vikspirttiä ja siellä me lapset esitimme asukkaille kevätjuhlassa oppimaamme. Kaapolan Topi soitteli haitaria ja miehillä oli lauantaipullot mukana. Illalla saattoi myöhemmin poliisiautokin piipahtaa hakemassa liikaa nauttineet miehet yöksi putkaan ja veljeni keräsi nyrkkitappelun jäljiltä taskuista tipahtaneet kolikot taskuunsa.

Kuvassa ollaan juhlissa Viksberginmäellä 1950-luvun lopulla.

Tarinansa kertoi Ritva.