7. Kirkko ja Pappila

Forssan seurakunnan itsenäistyminen Tammelasta edellytti kirkon rakentamista Forssaan. Päätös Forssan seurakunnan perustamisesta tehtiin jo 1899. Senaatin vahvistus asialla saatiin 1901, mutta itsenäinen toiminta pääsi alkamaan vasta 1922. Kirkko rakennettiin vuosina 1914 – 1918 Josef Stenbäckin suunnitelmien mukaan. Tiilikirkko on tyyliltään myöhäistä uusgotiikkaa, jossa on myös kansallisromanttisia piirteitä. Torni on epäsymmetrisesti länsipäädyssä, ja pääovi poikkeavasti itäpäädyssä (kuva 3), mikä tavallisesti on alttaripäätynä; kirkosta itään sijaitsee vanha työväen kaupunginosa, Ronttismäki (Kalliomäki). Alttaritauluina ovat lasimaalaukset, joiden tekijöinä olivat Eric O.W. Ehrstöm ja hänen vaimonsa Olga Gummerus-Ehrström (kuva 6). Kahta kirkon runkohuonetta hieman matalampaa harjakattoista poikkipäätyä koristaa suuri ruusuikkuna (kuva 4). Aikanaan moderni ratkaisu oli seurakuntasalin (kuva 5) sijoittaminen kirkon yhteyteen.

  

kuva 3

kuva 4

 

kuva 5

kuva 6

Pappila on rakennettu vuonna 1911 (kuva 1). Suunnittelija oli insinööri Jalo Elers. Pappilaan rakennettiin myös kaksi ulkorakennusta. Näistä toinen sisälsi renkituvan, pesutuvan sekä ruoka- ja jyvä-aitan, ja toinen tallin, navetan, vaunuhuoneen ja halkovajan. Alkuperäinen kolmen rakennuksen ryhmä sijaitsee vehreässä puistossa, tyylillisesti eheänä kokonaisuutena. Rakennuksen keskiakselista etelään oli sommiteltu pappilan puutarha-alue, josta on vielä jäänteitä yleisellä puistoalueella. Puutarha sijoittui pappilarakennusta matalammalle ja puutarha-alueelle muodostui selkeä raja muurista, joka oli rakennettu rajapintaan (kuva 2).

kuva 1

kuva 2

Forssan päätytornillinen pitkäkirkko sijoittuu mäen korkeimmalle kohdalle ja on koko jokilaakson maamerkki. Vieressä sijaitseva jugendtyylinen puupappila ja puistoalue korostavat kirkon asemaa maisemassa. Alunperin kirkko ei ole ollut kuitenkaan yhtä selvästi irti asuinrakennuksesta kuten 1800-luvun kartoista on nähtävissä. Ensimmäisen linjan kirkon puoleiselta alueelta on purettu lähimmät Kalliomäen rakennukset 1960-1990-luvuilla. Kirkon asema on muutenkin muuttunut kaupunkikuvallisesti. Kirkontornilta edustalta alkoi peltoalue joka jatkui Kartanonkadun tontteihin saakka. Hämeentien varsi näkyy myös rakennettuna. Tilanne näkyy selvästi vanhassa valokuvassa, jossa näkyvät myös heinäseipäät (kuva 7).

kuva 7