10. Teollisuusrakentaminen - kutomoalue

Kuva 1. Vanha piirros Forssan Osakeyhtiön rakennuksista.kuva 1

Puuvillakutomo valmistui 1854 Loimijoen rannalle paikkaan, jonne höyryvoimalla toimivan tehtaan puutavara oli mahdollista kuljettaa. Kutomo ja Viksbergin kartano muodostivat 1850-luvulla arkkitehtonisesti korkeatasoisen kokonaisuuden, jonka sommittelussa on käytetty hyväksi maiseman saarekkeita ja puukujia (kuva 2). Kutomon alueelta löytyvät 120 vuoden aikana rakennetut tehdasrakennukset, pääkonttori pihoineen ja voimalaitos. Työväenasunnoista ns. kerrospytinki on jäljellä. Nykyisin kutomon alue kuuluu Renor Oy:lle. Siellä on muun muassa terveys- ja hyvinvointipalveluja tarjoavia yrityksiä, toimisto- ja, sisäleikkipuisto Lastenmaailma, Hoivakoti Pumpuli, lounasravintola Vors- san Vapriikki ja Finlayson-tehtaanmyymälä.

Kuva 2. Ilmakuva Forssasta.
kuva 2

Axel Wilhelm Wahren rakennutti kutomon noin kilometrin päähän kehräämöstä Loimijoen yläjuoksulle. Kutomo toimi höyryvoimalla, jolloin oli varmistettava tarvittavan energianlähteen eli puun vaivaton kuljettaminen paikalle. Kutomon alueen rakennukset ovat aikansa huippuarkkitehtien suunnittelemia. Kutomo rakennettiin kehräämön tapaan lukuisissa vaiheissa 1850-1970 (kuva 5). Alueen rakennuksissa on kehräämön tapaan nähtävissä kattavasti teollisuuden rakenteita. Lopputuloksena syntyneen monimuotoisen kokonaisuuden yhtenäisenä tekijänä on punatiili. Vanhimpia tiilijulkisivuja koristavat koristemuuraukset, uudempien rakennusten vaikuttavuus syntyy esimerkiksi valaistukseen tarkoitetuista kattolyhdyistä. Arkkitehti Georg Theodor Chiewitzin piirustusten mukaan valmistui ensimmäinen kutomorakennus 1854. Kutomo paloi kokonaan 1877, jonka jälkeen rakennettiin kaksikerroksinen tehdasrakennus englantilaisen arkkitehti Edward Pottsin suunnitelman mukaan (kuva 4). Tämän jälkeen tehdasrakennusta on laajennettu ja korotettu useaan otteeseen. Porras- ja vesitorni sai nykyisen korkeutensa 1907. Vanhassa kutomossa kudottiin kangasta 1960-luvulle asti. Nykyisin rakennuksessa toimii mm. terveys- ja hyvinvointialan yrityksiä.

Kuva 4. Kutomon vanhat piirrustukset.kuva 4

Kuva 5.Kutomon vanhat piirrustukset.

kuva 5

Joen rannalle kutomon viereen rakennettiin toinen tiilinen rakennuskokonaisuus, jonka ensimmäisessä osassa oli Chiewitzin suunnitelmien mukaan vuoteen 1859 mennessä rakennettu viimeistämö. Kutomon ja Viimeistämön välisellä kujalla näkyvä julkisivu on on toteutettu laajennuksien yhteydessä 1896, 1909 ja 1925 Chiewitzin perinnettä jatkaen. Chiewitzin suunnitelman mukaisen rakennuksen julkisivu on löydettävissä ensimmäisellä sisäpihalla, jonne näkee vain rakennuksen sisältä. Rakennusta on laajennetu useaan otteeseen muunmuassa 1924 arkkitehti Karl Lindahlin (kuva 1) ja 1956 arkkitehti Bertel Strömmerin tekemin suunnitelmin. Kolme viimeistä rakennusvaihetta on suunniteltu 1969-1970 (kuva 2). Lähes 150 vuotta jatkunut teollinen kankaan- painanta loppui Forssassa vuonna 2009, kun Finlayson Oy:n lopetti viimeistä- mön toiminnan paikkakunnalla.

Vanhan kutomon eteläpuolella oleva automaatiokutomo edustaa uudempaa teollisuusarkkitehtuuria (kuvat 10 - 12). Automaattikutomo rakennettiin 1950-1951 professori Ossian Hanneliuksen ja arkkitehti Bertel Strömmerin suunnitelman mukaan. Rakennus muutettiin 2002 kauppakeskukseksi. Kutomo oli valmistuessaan Pohjoismaiden suurin ja Euroopan uudenaikaisimpien ja suurimpien joukossa. Automaattikutomossa oli enimmillään lähes 1500 kutomakonetta, jotka valmistivat kodintekstiilejä, sisustus- ja vaatetuskankaita. Automaattikutomorakennuksessa avattiin kauppakeskus loppuvuodesta 2001.

Kuva 10. Ilmakuva kutomoalueestakuva 10

Kuva 11. Ilmakuva kutomoalueesta.kuva 11

Kuva 12. Valokuva, jossa nurmisen niityn takana näkyy tiilinen kutomoalue.kuva 12

Tehtaiden tornia vastapäätä on 1923 valmistunut arkkitehti Karl Lindahlin suunnittelema voimakeskus korkeine tiilipiippuineen (kuva 3). Voimakeskus tuotti tehtaan prosessin vaatimaa höyryä. Voimakeskuksen ja tehdasrakennuksen välillä on puurakenteinen, umpinainen silta, jota pitkin johdettiin tehtaan prosessin vaatima höyry joen yli. Voimalalta kutomolle tuleva jalankulkusilta on vuodelta 2012. Silta-arkut on ladottu uudelleen vanhoista kivistä.

Kuva 3. Vanha mustavalkoinen ilmakuva Forssan tehtaista.kuva 3

Tehdasalueella olevassa puistossa on puinen pääkonttori, joka on mahdollisesti insinööri Jalo Elers tai arkkitehti Liisi Elersin suunnittelema (kuva 10). Rakennus valmistui vuonna 1909 kutomomestarin ja varastonhoitajan asuinrakennukseksi. Forssa Osakeyhtiön uudeksi pääkonttoriksi se muutettiin 1933 arkkitehti Paavo Tiitolan laajennus- ja muutossuunnitelmien mukaan. Pääkonttoriin liittyvään puistoon istutettiin koivuja, tammia, lehmuksia, lehtikuusia ja poppeleita sekä pensasaitoja ja kylvettiin nurmikkoja jo tehdastoiminnan alkuvuosina. Pääkonttorin ympäristössä kutomon alueella on säilynyt pieni puistoalue.

Kutomoalueen kaakkoisläpuolella Loimijoen rannalla sijaitsee Lounais-Hämeen Osuusmeijeri. Kookas, punatiilinen rakennus on valmistunut 1904 Viksbergin kartanon meijeriksi. Vuodesta 1921 tilalla jatkoi Forssan Osuusmeijeri. Tilalle perustettiin laajemmalla pohjalla toimiva Lounais-Hämeen Osuusmeijeri 1950. Nykyisin rakennuksen tiloissa toimii rakennusalan yritys (kuva 10).

Wahrenin rakennuttama olutpanimo sijaitsi Loimijoen rannalla kutomon tehdasrakennusten takana (kuva 7). Rakennustyöt suoritettiin 1857, ja seuraavana vuonna panimo aloitti toimintansa saksalaisen mestari Ph. Fischerin johdolla. Moninaisten vaiheiden jälkeen raittiusliikkeen suuri unelma oluttuotannon lopettamisesta Forssassa toteutui vuonna 1911. Nykyisin vanhasta oluttehtaasta on jäljellä enää sinne johtanut tie sekä panimoon liittyneen asuinrakennuksen ympärillä olleesta puutarhasta jäänteenä lehtikuusia ja ruusupensaita.

Kuva 7. Olutpanimon rakennuksia Loimijoen varressa.kuva 7. Olutpanimon rakennuksia Loimijoen varressa.

Wahren halusi yhdistää maanviljelyksen ja teollisuuden harjoittamisen, mikä johti Viksbergin kartanon ostamiseen vuonna 1852. Kartano on hävinnyt, jäljellä on Viksbergin kartanopuisto, joka on todennäköisesti Forssan vanhin puisto- alue ja liittyy teollisuusalueeseen puukujanteen avulla (kuva 8).

Kuva 8. Senaatinkartta vuodelta 1884.kuva 8. Senaatinkartta vuodelta 1884.

Viksbergin kartanon alueesta on maininta 1500-luvun maakirjakartoissa. Ernst Gustaf von Willebrand osti Viksbergin kartanon 1780-luvun alussa ja Jokioisten kartanon 1791. Kansa puhui Jokiläänistä, koska kartano-omistuksen pinta-ala oli tuhansia hehtaareita. Wahren osti Viksbergin kartanon vuonna 1852. Wahren kehitti puistoa maisemapuiston suuntaan avaamalla päärakennuksen ympärillä sijaitsevasta puistosta näkymiä kauempana sijaitsevaan maisemaan, jolloin puiston osaksi on otettu ympärillä levittäytyvät laajat peltomaisemat ja läheiset peltosaarekkeet. Aikanaan kartanon ympäristö koostui useasta eriluonteisesta piha-alueesta, joita rajasivat talous- ja piharakennukset tai päärakennus. Nykyisin jäljellä on kartanon entinen talousrakennus. Rakennus on vaurioitunut tulipalossa 2012. Puistossa on jäljellä runsaasti vanhoja puita, joitakin ajalle tyypillisiä pensaita ja perennoja sekä itäpuolella mahdollisesti kaksi lehtimajaa. Kutomolta puistoon johtaa vanha lehmuskuja. Puisto on myös kaupunkiekolo- gisesti tärkeä. Koska alueella on monipuolinen kasvillisuus, siellä viihtyy lukuisia lintulajeja, erityisesti kevään taidokkaita laulajia.

Vanha mustavalkovalokuva kutomoalueesta.