1. tEOLLISUUSRAKENTAMINEN - KEHRÄÄMÖALUE

Kuva 1. Vanha kuva kehräämöalueesta.

kuva 1

Kuva 2. Vanhoja rakennuspiirrustuksia.

kuva 2

Axel Wahren perusti kehräämön Kuhalankosken partaalle Loimijoen rannalle 1847. Wahren oli lähtöisin Ruotsista, jossa oli saanut värjärimestarin koulutuksen. Suomeen hän muutti 1838, asettui asumaan Jokioisiin ja vuokrasi paikallisen vesivoimalla toimineen verkatehtaan. Riitauduttuaan omistajan kanssa Wahren päätti perustaa oman tehtaan koskipaikalle noin 10 kilometrin päähän Jokioisilta. Riittävä vesivoiman saanti oli sijoittumisen edellytys. Näin sai alkunsa Forssan Puuvillan Kehruu Yhtiö, jonka ympärille syntyi vähitellen kokonainen tehdasyhdyskunta puistoineen (kuva 6).


Kuva 6. Vanha karttakuva Forssasta.

kuva 6

Tiiviisti rakennettuun kehräämön kokonaisuuteen kuuluu useita punatiilirakennuksia. Alueen teollisuusrakennukset muodostavat ainutlaatuisen yhtenäisen kokonaisuuden vaikka rakennukset on toteutettu useassa vaiheessa yli sadan vuoden aikana (1849-1963), kuva 10. Rakennukset on suunniteltu siten, että uusi rakennusvaihe täydentää saumattomasti vanhaa kokonaisuutta. Silti rakentamisen ajankohta näkyy rakennusten yksityiskohdissa (kuvat 8 ja 9). Koska aluetta on rakennettu pitkään, on se johtanut myös siihen, että alueella on nähtävissä kaikki teolliseen hallirakentamiseen liittyvät rakenteet, joita on käytetty samanaikaisesti myös Euroopassa. Kehräämön vanhin rakennus on kolmikerroksinen puuvillamakasiini vuodelta 1849. Se on tämän alueen ainoa puurakenteisin välipohjin toteutettu teollisuuden rakennus. Makasiinin kolmas kerros ja nykyinen taitekaton korvannut harjakatto tehtiin ilmeisesti arkkitehti Georg Theodor Polychron Chiewitzin piirustusten mukaan 1859. Vanhimmat ”paloturvalliset” hallirakenteet olivat valurautapylväiden varaan rakennettuja kappaholveja. Palkkien ja pilarien varaan rakennetut kappaholvit antoivat mahdollisuuden isompaan pilariväliin. Teräsbetonirakenteet helpottivat rakentamista (kuva 7).

 Kuva 10. Ilmakuva kehräämöalueesta

kuva 10

 Kuva 8. Rakennuksen yksityiskohtia.Kuva 9. Rakennuksen yksityiskohtia.

 kuva 8                                                                                kuva 9

 Kuva 7. Teräsbetonirakenteet.

kuva 7

Lankavärjäämö rakennettiin 1853 (kuva 3). Se on todennäköisesti Chiewitzin laatiman suunnitelman mukaan rakennettu. Värjäämön edustalla on tiilipiippu. Kaksikerroksinen, kahdesta eri-ikäisestä rakennuksesta muodostuva karkeakehräämö eli karhekehräämö on vanhimmilta osin vuodelta 1874 (kuva 4). Puuvillakehräämö on kookas ja vaiheittain rakentunut. Sitä laajennettiin Forssa Oy:n insinöörin Christian Bruunin suunnitelmin 1881. Uusin laajennus tehtiin 1963. Iso kehräämö on rakennettu vaiheittain 1873 - 1939 (kuva 5). Laajennusten yhteydessä myös padon yläpuolista vesialuetta on täytetty niin, että alunperin uoman keskellä olevat saaret on liitetty osaksi piha-aluetta. Kehräämöalueen itäreunalla sijaitseva puusepänverstas valmistui vuonna 1883, suunnittelijana oli Christian Bruun. Bruun suunnitteli myös vesivoimalan vuodelta 1877 (nyk. padon suuntaisen osan kaksi alinta kerrosta). Voimalaitokseen tuli yksi turbiini, 1881 lisättiin toinen. 1899 rakennettiin voimalaan liittyvä mallipuusepänverstas (korkeampi rakennusosa) ja voimalaitoksen päälle rakennettiin yksi kerros. Arkkitehtuurissa jatkettiiin Bruunin periaatteita. Voimalan vieressä on John Hultin suunnittelema valimorakennus vuodelta 1873. Pato on uusittu 1879 ja ilmeisesti myös 1912.

Kuva 3. Lankavärjäämö.

kuva 3

Kuva 4. Karhekehräämö.

kuva 4

Kuva 5. Iso kehräämö.

kuva 5

Kehräämötoiminnan loputtua alue siirtyi kaupungin omistukseen 1982. Rakennuksissa sijaitsevat nykyään kaupungin ja seudun historiaa esittelevät museot ja taidenäyttelytilat, kirjasto sekä opisto- ja nuorisotilat. Kehräämön museo- alueeseen liittyy myös Kuhalankosken myllyrakennus. 1845 laaditulla sopimuksella A.W. Wahren lupautui pitämään koskella myllyä, joka korvasi kylien yhteiset myllyt. Nykyinen tiilirakenteinen mylly rakennettiin 1912 ja sen toiminta perustuu edelleen vuoden 1845 sopimukseen. Myllyn vieressä on myllärintupa. Hirsirakenteinen jalkamylly on sijainnut Tammelassa Ojajärvestä Sotkajärveen virtaavan puron varrella. Vanhimmat Kuhalankosken rannalla olleet myllyt olivat jalkamyllyjä. Tästä esimerkkinä oleva hirsirakenteinen mylly lahjoitettiin vuonna 1929 Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistykselle ja pystytettiin nykyiselle paikalleen 1965. Koko keskustan alueella vesiuoman reunat on tuettu kivimuurein.