kaavoituksen tasot
Alueidenkäyttösuunnittelu eli kaavoitus perustuu alueidenkäyttölakiin. Kaavoituksella määritellään erilaiset alueiden käyttötarkoitukset, rakentaminen ja ympäristöön liittyvät asiat ja niiden sijainnit. Kaavoituksen suunnittelu jakautuu eri tasoihin siten, että yleispiirteinen kaava ohjaa tarkempaa kaavoitusta.
Yleispiirteisimpänä ovat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, jotka ohjaavat suunnittelua maakunnissa ja kunnissa. Seuraavaksi alueidenkäytön suunnittelujärjestelmään kuuluvat maakuntakaava, yleiskaava ja tarkimpana asemakaava. Kaavoituksen lisäksi alueidenkäyttöä ohjaavat erilaiset seutu- ja kuntastrategiat sekä kunnan maapolitiikka ja rakennusjärjestys.
Yleiskaava ohjaa maankäyttöä ja rakentamista yleispiirteisesti yhden tai useamman kunnan alueella sekä sovittaa yhteen eri maankäyttömuotoja. Siinä osoitetaan alueet yksityiskohtaisen kaavoituksen ja suunnittelun sekä rakentamisen ja maankäytön perustaksi. Yleiskaava voidaan laatia koko kunnan alueelle tai osa-alueelle, jolloin sitä kutsutaan osayleiskaavaksi. Kaava voidaan rajata myös käsittämään tiettyjä asioita, jolloin puhutaan teemayleiskaavasta. Suoraan yleiskaavan perusteella ei yleensä rakenneta, vaan ennen rakentamista laaditaan asemakaava.
Yleiskaava voidaan laatia ja hyväksyä joko nk. oikeusvaikutteisena yleiskaavana, jolloin siihen voidaan sisällyttää erityisiä maankäytön ohjaamiseen liittyviä juridisia määräyksiä ja rakentamisrajoitteita (esim. rantarakentaminen tai suojelumääräykset), tai oikeusvaikutteettomana yleiskaavana, jolloin se toimii lähinnä ohjeena kunnallisessa päätöksenteossa esimerkiksi suunnittelutarveratkaisuja tehtäessä ja asemakaavoja laadittaessa.
Forssan eteläiseen osaan taajama-alueelle on vuonna 1993 laadittu Keskustaajaman yleiskaava. Kiimassuon alueella on oikeusvaikutteinen osayleiskaava vuodelta 2010. Uusia osayleiskaavoja on vireillä keskustassa ja rakentamattomilla tulevilla asuinalueilla Parkkiarossa.