Ilmansuojelu

 
 

Ilmansuojelu: Bioindikaattoritutkimus

Ilmanlaatua on Kanta- ja Päijät-Hämeen seudulla seurattu bioindikaattorien avulla 1980-luvulta lähtien. Ilmanlaadun bioindikaattoreina käytettiin männyn runkojäkäliä, männyn elinvoimaisuutta sekä männyn neulasten, sammalen ja humuksen alkuainepitoisuuksia ja kemiallisia ominaisuuksia.

Vuosina 2014-2015 bioindikaattoriseuranta toteutettiin ensimmäistä kertaa alueiden yhteisenä seurantana yhteensä 304 tutkimusalalla. Forssan kaupungin alueella sijaitsi 11 tutkimusalaa. Ilman epäpuhtauksien vaikutukset bioindikaattoreihin olivat selvästi havaittavissa voimakkaimmin kuormitetuilla alueilla, hajakuormitetuilla alueilla vaikutukset olivat lieviä. Tutkituista muuttujista jäkälämuuttujat kuvasivat eri ilman epäpuhtauksien (rikkidioksidi, typen oksidit, hiukkaset) yhteisvaikutusta. Männyn neulaskato kuvasi osin luontaisia tekijöitä, osin ilman epäpuhtauksien vaikutuksia. Neulasista mitatut alkuainepitoisuudet, mukaan lukien rikkipitoisuudet, kuvasivat pääasiassa metsikön kasvuolosuhteita. Humuksen ja erityisesti sammalen metallipitoisuudet kuvasivat ilman kautta leviävien epäpuhtauksien kuormitusvaikutusta hyvin.

Kanta- ja Päijät-Hämeen merkittävimmät raportoitujen ilman epäpuhtauksien päästölähteet ovat liikenne, energiantuotanto ja teollisuus. Lisäksi alueella on merkittäviä jätteenkäsittelytoimintojen keskittymiä. Myös jätevedenpuhdistamoiden läheisyys lähinnä typpiyhdisteiden lisääjänä näkyy ilmanlaadun indikaattorilajeissa. Näiden toimintojen läheisyys sekä päästömäärät vaikuttavat jäkälälajiston koostumukseen ja kuntoon siten, että laitosten läheisyydessä lajiston kunto on huonompi ja lajisto köyhtyneempää kuin tausta-alueilla. Samoin sammalen ja humuksen metallipitoisuudet ovat suurempia päästölähteiden läheisyydessä kuin kauempana niistä. Myös suuret päästömäärät lisäävät epäpuhtauksien kertymistä sammaliin ja humukseen sekä kasvattavat jäkälälajiston vaurioita ja köyhdyttävät lajistoa.

 Alueen ilmoitusvelvollisten laitosten rikkidioksidin, typen oksidien ja hiukkasten päästöt ovat vähentyneet 2000-luvun alkuun verrattuna. Päästövähennykset eivät kuitenkaan näy lineaarisesti tutkituissa indikaattorilajeissa. Kanta-Hämeen osalta tilastollisesti merkitseviä eroja jäkälämuuttujissa oli mm. sormipaisukarpeen vaurioasteessa, joka oli keskimäärin kasvanut vuoteen 2002 verrattuna sekä levän yleisyydessä, joka oli vähentynyt vuoteen 2002 verrattuna. Sammalen ja humuksen metallipitoisuuksista ainoastaan kuparin pitoisuudet olivat kasvaneet. Sammalen elohopea- ja vanadiinipitoisuudet sekä humuksen kadmium- ja lyijypitoisuudet olivat laskeneet, muissa pitoisuuksissa ei ollut tapahtunut muutoksia.

Jäkälämuuttujien osalta selviä muutoksia havaittiin Lahden, Forssan ja Heinolan keskustojen tuntumassa sekä Kärkölän Lappilassa. Luonnontilaisimmat alueet sijaitsivat Lopen eteläosissa, Orimattilan pohjoisosissa sekä Kärkölän itäpuolella. Jäkälätunnukset olivat keskimäärin samaa tasoa kuin muualla Suomessa. Korkeita metallipitoisuuksia havaittiin erityisesti Heinolan Myllyojan tutkimusalalla sekä Riihimäellä. Sammalesta mitatut lyijy- ja kromipitoisuudet olivat alueella suurempia kuin vertailuaineistoissa muualla Suomessa, humuksen osalta puolestaan vertailuaineistoja korkeampia keskimääräisiä pitoisuuksia havaittiin kromilla, kuparilla, lyijyllä, vanadiinilla ja nikkelillä. Taajama- ja tausta-alojen keskinäisessä vertailussa jäkälätunnukset olivat jäkälien peittävyyksiä lukuun ottamatta paremmassa kunnossa tausta-aloilla kuin taajama-aloilla. Neulasten ravinnepitoisuuksissa ja humuksen raskasmetallipitoisuuksissa havaittiin myös eroja; taajama-aloilla pitoisuudet olivat keskimäärin korkeampia kuin taustaaloilla. Lyhyemmän aikavälin kertymistä kuvaavat sammalten raskasmetallipitoisuuksien mukaan taajama-aloilla ei havaittu eroa tausta-alueisiin.

Humuksen dioksiini- ja furaanipitoisuuksia tutkittiin teollisuus- ja jätteenkäsittelytoimintojen läheisyydestä Heinolasta, Lahdesta, Hollolasta, Nastolasta, Hämeenlinnasta, Forssasta sekä Riihimäen-Hausjärven rajan tuntumasta. Seitsemällä alalla tapahtui kynnysarvon ylitys, mutta yksikään ala ei ylittänyt ohjearvoja. Eniten kynnysarvo ylittyi Heinolassa Kuusakoski Oy:n jätteenkäsittelylaitoksen vieressä.

Ilmansaasteille herkkiä lajeja havaittiin vuonna 1988 Forssan keskusta-alueilla enintään 4 jäkälälajia. Vuonna 2002 vastaava luku oli 5-8, ja vuoden 2014 tutkimuksessa Forssan keskustan läheisyydessä havaittiin 4-8 lajia. Forssan lentokentän läheisyydessä havaittiin 3 lajia. Sormipaisukarpeen vaurioasteet vaihtelivat Forssan taajaman tutkimusaloilla vuonna 1988 välillä melkein terveestä selvään vaurioon. Vuonna 2002 vastaava vaihteluväli oli terve-selvä vaurio, ja vuonna 2014 lievästä vauriosta selvään vaurioon. Vaurioasteen voidaan katsoa pysyneen lähes samalla tasolla tutkimusvuosien välillä.

Kanta- ja Päijät-Hämeen bioindikaattoritutkimuksen rahoittivat Kanta- ja Päijät-Hämeen kunnat, alueen maakuntaliitot sekä alueella ilmapäästöjä aiheuttavat laitokset. Tutkimusta koordinoi Hämeen ELY-keskus ja tutkimuksen toteutuksesta vastasi Nab Labs Oy.

 

Yhteystiedot

Ympäristöpalvelut
Kaupungintalo, 3. kerros
Turuntie 18, PL 62, 30101 Forssa

Henna Moisander
ympäristötarkastaja
03 4141 5271
etunimi.sukunimi (at) forssa.fi

Niina Salminen-Åberg
ympäristöpäällikkö
03 4141 5267
niina.salminen(at)forssa.fi

 

Yhteystiedot

Ympäristöpalvelut
Kaupungintalo, 3. kerros
Turuntie 18, PL 62, 30101 Forssa

Henna Moisander
ympäristötarkastaja
03 4141 5271
etunimi.sukunimi (at) forssa.fi

Niina Salminen-Åberg
ympäristöpäällikkö
03 4141 5267
niina.salminen(at)forssa.fi